Sanoja

Antti Tuiskun uusissa biiseissä on kauniita sanoja. Muutenkin tunnen samaistuvani häneen ihan kamalasti ihmisenä-, kun on lukenut juttuja hänen tauostaan ja itsensä etsimisestä. Olisi ihana tosiaan tavata sellainen ihminen, joka on kokenut sellaista; etsinut itseään, ollut ihan hukassa, ihan kuin minäkin. Tuntuu että on ihan pihalla. En seksuaalisesti, vaan henkisesti ja fyysisesti.


Tuttavaksi jäi paniikin tunne
Että en oo kukaan,
en ees olemassakaan
Lakkaamatta etsin pelastajaa
On mulla ollut aina joku,
jota rakastaa

Pelko päivät söi, mä ootin
hetkeä kun jäisin yksin
Hahmotonta, kasvotonta
Mustaa vuotta liian monta


Koko ajan, useasti ajattelen erityisesti tyyliä. Esimerkiksi Indiskassa ollessa, tuntui että ne värit ja se tyyli olisi mulle sopiva. Mutta samalla se tuntui jotenkin väärältä. Koska en kuitenkaan halua yhtäkkiä taas olla tyttömäinen. Siinä on joku ihan kummallinen juttu, mutta se nakertaa tosi epämukavasti. Ihan hukassa. Kun on ollut monta vuotta, no kolme varmaan, sellainen poikamainen. Mutta on sellainen olo että kaipaisin kauheasti värejä. Mutta tarvitsisin kauheasti jotain esimerkkiä. Koska en osaa ajatella, (typerää tiedän) että poikamainen tyyli voisi olla värikäs! Silloin alkaa heti kaikki muodot ja rinnat ahdistaa. Tuntuu etten saisi. Pelkään muuttua, pelkään että se vaikuttaa Irinaan. Koska se tykkää poikamaisista, koska se on enemmän itse tyttömäinen. Mua ahdistaa jos asiat muuttuisi sellaisesta. Siksi musta varmaan aina tuntuu niin pahalta tykätä jostain tyttömäisistäkin vaatteista. Olo vaan ei silti ole löytänyt omaa, hyvää paikkaa itselleen. Vaikka muuten onkin ihan hyvä olla-, kun on oma koti. Mutta itseäni etsin silti. Tiedän itsestäni monia asioita, mutta pelkään myös niitä mistä pidän, tai mitä voisin haluta. Kun olen monissa asioissa ristiriitainen. Toisaalta tykkäisin olla urheilullinen, toisaalta boheemi, toisaalta vaikka jiiro (jrockari), mutta miksi en sitten yhdistele asioita? En vaan osaa. Se tuntuu niin kummalta. Plusmiinus olen todella vaikea kerrospukeutuja, kun kärsin hikoilemisesta ja kuumasta niin helposti. Silloin olen aina mieluummin kylmissäni kuin kuumissani. Se ahdistaa aika paljon ja vaikeuttaa. Tietysti siihenkin auttaisi jo pelkkä liikunta. Olen kyllä onnellinen että tulee se koiranpentu. Toivon että se saisi aikaan edes hieman järjestystä.


Noista tyyleistä ja vaatteista pitää vielä purkautua... Tykkään kauheasti urheilullisista vaatteista esimerkiksi, mutta loukkaannun aika helposti jos Irinakin vitsailee "eräjormailustani". Plus että urheilulliset (merkiltään, tyyliltään, jne.) vaatteet ovat kalliita. Siinä ei sitten kovin usein vaatteita ostella, kun on kaikkea muutakin mitä elättää! Mutta niin se vain on. Tietysti kirpputoreja on, mutta tahtoisin aina välillä uuttakin. Ja kirpputorit ovat aina tuuripeliä.


Minä lähden tästä Irinan seuraksi nukkumaan.