boukei23

jos haluatte jatkaa blogini lukemista, pyytäkää että lisään teidät, sillä uutta blogiani saavat lukea vain valitut.

http://boukei23.blogspot.com

demons from the past

mua on taas ahistanut ihan hirveesti koko päivän enkä mä tiedä miksi.

ahdistus purkautui, tosin lievästi, silloin kun mp3-soitin jumiutui eikä se tehnyt enää mitään. löysin myös mattopuukosta ystävän. o/ :p jalassa muutama naarmu...

mua vituttaa ihan sairaasti kun ei oo ketään kelle puhua, tai siis ketään, kelle osaisin puhua. koska musta tuntuu, että ketään ei kiinnosta koska ei tulla lähelle ja puhuta. ja mä haluaisin puhua kongreettisesti enkä missään mesessä tekstein.

fuzz

jotenkin ottaa voimille olla koko ajan yksin. ympärillä on ihmisiä, mutta ei niitä kiinnosta mun jutut kuin pinnallisesti.

mä haluaisin jonkun jonka kanssa viettää aikaa, jonka kanssa voisi olla lähekkäin ja saisi läheisyyttä. en mä tykkää olla aina se joka jää yksin kotiin dataamaan. vaikka en nytkään yhtään näytä tai anna sellaista kuvaa, mua ahdistaa. mua ahdistaa ihan helvetisti olla yksin. mä haluaisin jonkun ihmisen jolle höpötellä kaikkea turhaa ja ei niin turhaa. joku jota voi halia. jolle voi puhua mun asioista ilman että mua niinkään pelottaisi se puhuminen.

always left things unfinished,
abandoning everything I touch
everyone sighs at me, infuriating me

at that time in that place,
going around what i aim
i thought I could seize the sky and the stars

haluaisin vaan olla jollekin se tärkein tai vähintäänkin tärkeä.

mä en voi käsittää miten on jo helmikuu, ensimmäinen päivä, kello on 3:08 yöllä. enää helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuu koulua. neljä kuukautta. vain. kesäksi pitäisi saada jotain töitäkin.

enkä mä oikein tiedä mistä multa tuntuu. en mä tiedä tuntuuko musta oikein miltään. tunnenko mä mitään? tuntuu et mä taas vaan seilaan jossain tyynellä merellä joka ei edes itse vie mua mihinkään suuntaan. mutta mihinkä suuntaan se mua muka voisi viedä? itsehän mun pitäisi itseäni jonnekin kuljettaa. mieluiten parempaan suuntan. on niin seilaava olo. 

en mä edes tiedä mitä mä tahdon. okei, haluan oman kämpän ja omat ajatukset sinne. tahdon ajatella itse. haluaisin kuntoilla ja laihtua. no okei, myönnetään, että tiedän kyllä joitakin asioita mitä haluaisin. mutta tuntuu, että ei ne merkitse mitään. tuntuu etten mä tee niiden eteen esimerkiksi mitään. mä vaan hengaan jossain pienessä ringissä enkä pääse eteen enkä taakse. mutta en mä kyllä taaksepäin tahtoisin. mä haluaisin vaan eteenpäin. mä haluaisin tervettä itseluottamusta, itsevarmuutta. tietynlaista itsekkyyttä myös. mä haluaisin vaan olla jotain, edes itselleni.

mä oon haaveillutkin niin monista eri asioista. kitaran soitosta, kuntoilusta, koulusta ja opiskelusta, töistä, matkasta ulkomaille (jota niin hirveästi tahtoisinkin!) ja ties mitä muuta. periaatteessa mikään noista ei ole mahdoton, jos tekisin niiden eteen töitä. mutta helvetti, en minä tee. kai se on vaan niin liian helppoa vain vieriä hiljaa etanavauhtia jonnekin, ehkä enemmänkin sellaista loivaa alamäkeä. mutta haluaisin sen ylämäen, sen jossa tajuaisin alkaa tekemään jotain.

mä tahtoisin vaan olla jotain itselleni.