A darkness comes at dawn

The age of man is over
A darkness comes at dawn
These lessons that we learned here
Have only just begun

tuntuu taas vaihteeksi niin kummalta. ei ole hyvä olla. ei ollenkaan. mä tahtoisin tehdä jotain. tahtoisin tuntea jotain...

mä haluaisin rakastaa koiraani enemmän kuin mitään muuta. rakastaa sitä niin kuin sen elämä olisi mun elämäni. mutta en mä rakasta mun elämääni. musta on aivan kammottavaa, että mä olen sille näin kauhea. tahtoisin että se olis mun paras ystävä jolle mä antaisin kaikkeni. olen siis lähinnä välinpitämätön..

mä vaan tahtoisin olla jotain, jollekin, kaikille...  mä haluaisin täältä ihan hirveästi pois. jonnekin muualle. katselin tänään jotan venäjän hylättyjen kaupunkien kuvia. ne oli jotenkin vetoavia. tahtoisin olla sellainen, joka vain kävelisi ympäri maata, maailmaa, tutkien. selässä vaan reppu ja koira vierellä. vapaana juosten, onnellisena. se olisi mun tuki ja turva, ja mä samoin sille. mutta mä olen liian nykyaikainen. en mä kestäisi päivääkään luonnossa yksin.

tuntuu vaan jotenkin niin väärältä. mikään ei tunnu hyvältä. mä en tiedä mitä mun pitäisi oikein tehdä. kun en mä ole onnellinen, en edes iloinen oikeasti. hyvin harvoin tyytyväinen... en mä kestäisi jossain luonnossakaan kävellä, olla kauaa ilman vaikka musiikkia. tai vessaa. en mä ole mikään nuuskamuikkunen, eikä musta olisi edes sellaiseksi, vaikka tahtoisin.

ei ole yhtään hyvä olla. mutta ei ole mitään mitä saisin ulos itsestäni. en mä tiedä mitä voisin sanoa. ei mulla taida olla kuin masennus. ei mulla ole mitään sen oikeampaa vaivaa, en mä niin hullu ole.

ihan nyt vain, kun on uusivuosikin, niin ihmekös että olen senkin aika lailla yksinäni. en mä sinänsä mitään ole odottanutkaan, mutta tuntuu vain, että joka vuosi tämä on vain yhtä tylsempi. samoin kuin joulu. vaikka kuinka yritän, ei tunnu miltään. ei ole sellainen odottava, iloinen joulufiilis. siitä on kauan kun on viimeksi ollut. nyt ei muutenkaan tunnu oikein mikään hyvältä... kaikissa on joku juttu. tekisi mieli syödä, mutta pitäisi laihduttaa. ja ihan paskoja tekosyitäkin vielä. tahtosin poispoispois.

mulla ei ole yhtään hyvä olla. mä tunnen itseni koko ajan niin huonoksi. ihan kuin musta ei olis mihinkään, ja eihän musta varmaan olekaan. joka ikisessä asiassa on jotain valitettavaa. ei kukaan ole tainnut sanoa mitään erityisen mukavaa tai imartelevaa aikoihin. kaipaisin vaan jotain hyväksyntää... en vaan tiedä että mitä. tahtoisin purkaa tätä oloa jollekin, mutta ei ketään kiinnosta. kaikilla on omat ongelmat, ei kukaan halua kuulla. ja kun ei kukaan osaa sanoa tähän mitään. kaikki hokee sitä samaa, että mun pitäis vaan ottaa niskasta kiinni. mutta kun en osaa. en _ osaa. en osaa en osaa, mä en uskalla. mulla ei ole mitään tukea, vaikka ei pitäisi varmaan ollakaan. mua pelottaa ja ahdistaa koko ajan. mä pelkään kaikkea. mä en tahdo olla yksin. tuntuu että kukaan ei välitä, vaikka tietenkin joku välittää. kukaan ei vaan sano sitä, miksei kukaan voi sanoa että olen edelleenkin tai vieläkin tärkeä. jollekin edes...

this.. is.. war..

on taas jotenkin niin pirun kumma olo. olen ihan kummallinen, on niin outoa miten ihminen käyttäytyy niin eri tavalla esimerkiksi netissä ja muuten. minua oikeastaan inhottaa. mä en tykkää olla se mitä netissä olen. en ollenkaan... tavallaan joo mut sit taas hetken päästä tulee se: "vittu ei..". en mä tiedä oikein mitä mä oon! ihan outoa. kun haluaisin olla kaikkea ihan muuta, haluaisin kauheasti. mut mulla ei ole mitään motivaatiota. no nyt on vähän, kun tulee uusi vuosi, mutta muuten, äh.. välillä olen tyytyväinen ja hyvin useinkin taas en.

No matter how many times that you told me you wanted to leave
No matter how many breaths that you took, you still couldn't breathe
No matter how many nights that you lie wide awake to the sound of the poison rain
Where did you go? Where did you go? Where did you go?
As days go by, the night's on fire

Tell me would you kill to save a life?
Tell me would you kill to prove you're right?
Crash, crash, burn, let it all burn
This hurricane's chasing us all underground

No matter how many deaths that I die I will never forget
No matter how many lies that I live I will never regret
There is a fire inside of this heart in a riot about to explode into flames
Where is your god? Where is your god? Where is your god?

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead?
Or alive to torture for my sins?

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead?
Or alive to live the lie?

on tavallaan niin huono olla. teen juttuja mitä en haluaisi, ja sitten taas en tee niitä mitä tahtoisin. teen kaikkea turhaa. ajattelen turhasti. ihan vitun turhasti. mua ärsyttää olla tällanen. oon tosi sekava. välillä tuntuu että olen ihan hullu. mutta kukkuahan se on. en vaan tajua, _ mikä vittu _ mussa sais jotain aikaiseksi. en vaan tiedä. mä elän "sitten jos" -elämää, enkä suoraan sanoen nauti siitä. en. haluaisin olla erilainen. mutta hitto että minkälainen!

argh. on paljon mitä tahtoisin saada ulos, mutta en oikeastaan tiedä, että mitä. olen tosi kyllästynyt siihen. haluaisin saada tämän olon, tämän vaiheen pois pois pois. mutta ei kukaan tai mikään oikein tunnu auttavan. minä itse edes en auta.

I believe in nothing
Not in peace and not in war
I believe in nothing
But the truth in who we are 

 ei tämä blogiin purkaminen ainakaan erityisesti auta. ehkä mä en vaan halua päästä eroon tästä oikeesti. ehkä mä en tahdo päästä eteenpäin... ehkä mä en tahdo olla onnellinen. kun oon vaan jotenkin tosi yksin. en tiedä miten tekisin mitä, mistä alotan, mitä mä edes tahdon. en tiedä mitä edes tahdon, kun tahdon paljon asioita. en tiedä mitkä on niitä oikeesti tärkeitä.

mua inhottaa, kun musta tuntuu kauheesti siltä, että olen itse inhottava, ärsyttävä, rasittava, ällöttävä... pelkään koko ajan et teen jotain väärin niin kukaan ei tykkää musta. koko ajan kyselen, että ärsytänkö mä. olenko ällöttävä. se on rasittavaa.

tulin muuten huomanneeksi, tai siis, muistaakseni, että kun olin seiskalla ja kasilla, ja olin varmaan 30 kg laihempi, en silloinkaan ollut yhtään onnellisempi. silloinkin tunsin itseni aina lihavaksi. vaikka en edes ollut. olin vähän isompi kuin muut, mutta varsin normaali. miten saattoikaan ajatella että silloin olisi ollut lihava, kun en ollut. olen nyt aivan hirveässä kunnossa niihin aikoihin nähden. ja nyt se ahdistaa mua ihan hirveesti. ja sitten kun olen tunnesyöppö... negatiivisien tunteiden kanssa yhdistettynä siitä ei tule yhtään mitään! mulla negatiiviset fiilikset on niin paljon korkeammalla kuin positiiviset. en mä tiedä mitä mä ajattelisin.

joulun saldo.

- 30 seconds to mars - this is war -levy ♥
- 3 kpl irtoteepusseja (rooibos vanilja punapensastee, valkoinen helmi vaniljatee, paratiisi - sen cha vihreä lehtitee)
- harmaa pyyhe
- muotoonommeltu aluslakana (nää on niin toimivia! ♥)
- akryylivärit
- promarker-paketti
- valkoista peittävää puuvahaa tuunaukseen sekä kiillotustyyny
- fazerin sinisiä konvehteja
- fazerin marianne -konvehteja
- helena meripaasi - koppakuoriaiskevät -kirja (vihdoin sarjan kaikki kirjat!) ♥
- beatrix potter -elokuva ♥
- leivinliina, ihanan värikäs!
- neljä kiroileva siili -juomalasia
- 50 e lahjakortti h&m:lle! ♥

sitten vielä erikseen tulee iskältä, mummolta & papalta, irinalta lahjat. laitan ne myöhemmin. :D
iskä tosin maksoi koirasta 216 e joululahjana myös. ♥♥

in the rather wondrous lonely sky, my thoughts that will never die are floating.
the cold winds brings the season, my frozen white sigh heralded winter...

rauhallista joulua kaikille.

Glass skin..

Emptier still than any tears of comedy,
Left to be just taken,
Left to be just damaged,
Here, let there be love...
The jokingly-dancing seasons endlessly hurt,
Left to be just taken,
Left to be just damaged,
And to be melted by the dreams I hold out

On aika paha olla. Me erottiin Irinan kanssa, nyt sit viimein. Olihan sitä molemmat varmaan jo odottaneet, ei se ihan ennalta-arvaamatonta ollut.

Kyo tulee kai mulle, Puro myös. Laitoin tänään juuri hakemuksia asunnoista menemään. Rantaperkiöllä oli yksi kämppä josta tykkäsin kovasti - siinä oli suloinen keittokomero ja lähellä, aivan vieressä koirapuisto joka olisi tietysti täydellinen Kyoa varten. Se oli remontoitu helmikuussa, oli siisti vessa ja huoneessa laminaattilattia.

Iskä ja pappa on yrittäneet kauheasti soittaa. En mä tahdo vastata. En ole tosiaankaan halunnut puhua kenenkään kanssa. Ainakaan minkäänlaisten sukulaisten.

Musta on tosi omituista, että tulee joulu. Tavallaan mun tekisi mieli viettää se yksin jossakin. Ihan vaan vaikka kahdestaan Kyon ja Puron kanssa. Antaa Kyolle lahjaksi jotain leluja tai herkkuja, Purolle jotain herkkua. Istua vaan sohvalla viltin alla, vaikka lukea ja olla rauhassa. Ja jos takkatuli olisi mahdollinen, niin ai että...

Kyo on kasvanut ihan hirveästi.. Ei siitä puutu enää kuin joku 10 - 15 senttiä korkeudesta, olettaisin. Siltä irtosi muuten eilen ensimmäinen maitohammas. Sekin täytti juuri 4 kuukautta....

4.12...

Yöllä tuli luojan kiitos vihdoin (taas) sitä lunta. Ihan muutama sentti, ei varmaan kahtakaan senttiä satanut. Mutta paljon paremmalta näyttää silti.

Nyt onkin jo 4. päivä jouluuta, jouluaattoon enää 20 päivää.
Ja musta tuntuu jälleen kerran siltä, että olisi pitänyt tehdä ties mitä.

Joka vuosi olen ajatellut, että nyt teen kortit ajoissa ja itse, nyt ostan joululahjat ajoissa, aloitan joulufiilistelyn ajoissa.

Mutta ei. En ole oikein onnistunut tekemään mitään muuta kuin ostamaan joululehtiä ja haikailemaan.

Ärsyttävää kun olen hyvinkin vahvasti sellainen sitten kun -ihminen enkä sitten loppujen lopuksi ole saanut mitään.

Mua ärsyttää tää vakava saamattomuus. Olen ehdottomasti saamaton. Miten kaikki tuntuu niin vaikealta. En saa edes fiiliksestä kiinni kun olen vaan kateellinen muille, jotka saa aikaan jotain.

Olisin tahtonut hakea metsästä käpyjä, havunoksia, ommella pieniä joulukoristeita, tehdä käsillä itse, mutta aina on kiikastavinaan jostain. Jotain niiiiin ärsyttävää ettei ole tosikaan. Plus että haluaisin julkaista täällä kuvia niin kuin muutkin bloggaajat, mutta eihän tätä edes lue kukaan! Ei kukaan. Kaikki 200 kävijää, olen varmaan minä itse hitto vieköön.

Hyvää joulun odotusta vaan muillekin... :c

Puro

Meille tuli tänään uusi kissa, maatiainen, pitkäkarvainen harmaa kissa valkoisella parralla - vaikka onkin neitokainen. Alkuperäinen nimi oli Lili, mutta ei sointunut ollenkaan meidän suuhumme niin ristimme kolmevuotiaan neidin Puroksi. Puro on kolme vuotta vanha, leikattu tyttö jonka omistaja lähti ulkomaille ja jäikin sitten sinne, jättäen tämän otuksen kavereineen. Kaveri pääsi kuulemma jo aikaisemmin uuteen kotiin. Ihan kiltti, rauhallinen tyttö. Kovin kaunis on hän.

Itse mä olen taas tosi väsynyt. En mä tahtoisi tai jaksaisi tai haluaisi oikein tehdä mitään. Mua inhottaa. En jaksa olla oikein koirankaan kanssa... Mulla on kauhea kaipuu jonnekin ihan muualle. Tänäänkin selailen kaikenmaailman vuokra-asuntoja, lähinnä huvikseni.