this.. is.. war..

on taas jotenkin niin pirun kumma olo. olen ihan kummallinen, on niin outoa miten ihminen käyttäytyy niin eri tavalla esimerkiksi netissä ja muuten. minua oikeastaan inhottaa. mä en tykkää olla se mitä netissä olen. en ollenkaan... tavallaan joo mut sit taas hetken päästä tulee se: "vittu ei..". en mä tiedä oikein mitä mä oon! ihan outoa. kun haluaisin olla kaikkea ihan muuta, haluaisin kauheasti. mut mulla ei ole mitään motivaatiota. no nyt on vähän, kun tulee uusi vuosi, mutta muuten, äh.. välillä olen tyytyväinen ja hyvin useinkin taas en.

No matter how many times that you told me you wanted to leave
No matter how many breaths that you took, you still couldn't breathe
No matter how many nights that you lie wide awake to the sound of the poison rain
Where did you go? Where did you go? Where did you go?
As days go by, the night's on fire

Tell me would you kill to save a life?
Tell me would you kill to prove you're right?
Crash, crash, burn, let it all burn
This hurricane's chasing us all underground

No matter how many deaths that I die I will never forget
No matter how many lies that I live I will never regret
There is a fire inside of this heart in a riot about to explode into flames
Where is your god? Where is your god? Where is your god?

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead?
Or alive to torture for my sins?

Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead?
Or alive to live the lie?

on tavallaan niin huono olla. teen juttuja mitä en haluaisi, ja sitten taas en tee niitä mitä tahtoisin. teen kaikkea turhaa. ajattelen turhasti. ihan vitun turhasti. mua ärsyttää olla tällanen. oon tosi sekava. välillä tuntuu että olen ihan hullu. mutta kukkuahan se on. en vaan tajua, _ mikä vittu _ mussa sais jotain aikaiseksi. en vaan tiedä. mä elän "sitten jos" -elämää, enkä suoraan sanoen nauti siitä. en. haluaisin olla erilainen. mutta hitto että minkälainen!

argh. on paljon mitä tahtoisin saada ulos, mutta en oikeastaan tiedä, että mitä. olen tosi kyllästynyt siihen. haluaisin saada tämän olon, tämän vaiheen pois pois pois. mutta ei kukaan tai mikään oikein tunnu auttavan. minä itse edes en auta.

I believe in nothing
Not in peace and not in war
I believe in nothing
But the truth in who we are 

 ei tämä blogiin purkaminen ainakaan erityisesti auta. ehkä mä en vaan halua päästä eroon tästä oikeesti. ehkä mä en tahdo päästä eteenpäin... ehkä mä en tahdo olla onnellinen. kun oon vaan jotenkin tosi yksin. en tiedä miten tekisin mitä, mistä alotan, mitä mä edes tahdon. en tiedä mitä edes tahdon, kun tahdon paljon asioita. en tiedä mitkä on niitä oikeesti tärkeitä.

mua inhottaa, kun musta tuntuu kauheesti siltä, että olen itse inhottava, ärsyttävä, rasittava, ällöttävä... pelkään koko ajan et teen jotain väärin niin kukaan ei tykkää musta. koko ajan kyselen, että ärsytänkö mä. olenko ällöttävä. se on rasittavaa.

tulin muuten huomanneeksi, tai siis, muistaakseni, että kun olin seiskalla ja kasilla, ja olin varmaan 30 kg laihempi, en silloinkaan ollut yhtään onnellisempi. silloinkin tunsin itseni aina lihavaksi. vaikka en edes ollut. olin vähän isompi kuin muut, mutta varsin normaali. miten saattoikaan ajatella että silloin olisi ollut lihava, kun en ollut. olen nyt aivan hirveässä kunnossa niihin aikoihin nähden. ja nyt se ahdistaa mua ihan hirveesti. ja sitten kun olen tunnesyöppö... negatiivisien tunteiden kanssa yhdistettynä siitä ei tule yhtään mitään! mulla negatiiviset fiilikset on niin paljon korkeammalla kuin positiiviset. en mä tiedä mitä mä ajattelisin.