ahdistaa. taas.
mä värjäsin punaisella ja mustalla ja sirja leikkasi. mutta mua vaan jotenkin ahdistaa. olen nyt jotenkin kamalan huonolla itsetunnolla. tuntuu niin läskiltä taas vaihteeksi. haluaisin vaan vajota ja kadota peiton alle. olla olematta. hiuksista tuli ehkä vähän liian lyhyet. jotenkin... kun mun pää näyttää pyöreämmältä. mua ahistaa se ajatus että näytän tyttömäisemmältä. koska en mä osaa olla kauhean tyttömäinen. mua vituttaa, että annoin leikata nää, vaikka ei näissä ole mitään vikaa. mulla taas tuntuu kaikki niin kauhealta ja pahalta.
mua inhottaa. kun mä olen niin lihava. mutta kun mun on niin vaikea laihtua.
ja mua ahdistaa olla yksin! mä en tajua, se ahdistaa ihan helvetin paljon. mä tahtoisin niin kauheesti että joku voisi rakastaa mua täydestä sydämestään, puhtaasti, pitää musta kiinni ja halata. oon jotenkin niin yksin. tuntuu että kaikki ihmiset kaikkoaa mun ympäriltä. mä haluaisin taas itkeä, vaikka tää päivä on sinänsä ollut ihan hyvä.
mua vaan ahdistaa, kun pitäisi koko ajan pitää jotain kaulalla, huppua, vetoketjua tiukalla, että näyttäisi hiukset kivalta. olenko mä taas jotenkin ihan turhan itsekriittinen ja epävarma. luultavasti. oon vaan niin epävarma.
mä oon halunnut kirjoittaa koko päivän, mutta en ole saanut aikaiseksi. on ahistanu - liikaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
jos yhtään helpottaa, niin tiiän miltä susta tuntuu. lihavuus on vitun sairas asia, tekee elämästä jotain.. kauheaa. vihaan sitä. ei oo selkärankaa tehä asialle jotain. aikaa on, mut ei jaksamusta. ja toi ahistus, tuttu tunne. mä en haluu kaikota sun ympäriltä vaikka asun täällä jossain, en oo koskaan suhun törmänny irl, mut haluun oikeasti tuntee sut paremmin. saat tulla puhuu mulle, millon vaan kun siltä tuntuu. mä kuuntelen, musta on ihan mahtavaa kun saa kuunnella toista. huono puoli, etten osaa yleensä auttaa. mut oikeesti, tsemppiä sulle<3
~rebsu
Lähetä kommentti